8 thoughts on “ Missä Mun Kultani Kulkeekaan? - Kämmärit - Sydämen Kappaleita (CD, Album) ”

1. Missä oi missä on kultani mun. Lemmenjoella kultaani huuhdon, hiekkaa ja vettä vain, vaikka kultaa hain. Kullan jos saisin sen iäksi naisin. No ei vaan näin, kullan arvoinen on .

   Reply
2. missä mun vaimoke on. notrespond. Ilmoita. huhuuu riikinkukkosi laulaa täällä äänettömästi tule kqnssani kuuntelemaan tuulen hönkäyksiä, hiljaista veden liplatusta missä vain meidän erootinen kiistely voi rikkoa hiljaisuuden.

   Reply
3. Mun sydämeni tänne jäämanetzcodolari.niosadolpacelmilgperzunaveloccheart.coää Ystävänpäivää ssä oli kyllä vaikka mitä ihanaa, mutta nämä matot veivät sydämen. ja tämä Latu-niminen mahtui matkalaukkuun ja sopii uuden valaisimeni seuraksi (sen ostin tosin Stavangerista). Koti-ikävää hoitamaan missä .

   Reply
4. Sosiaalisessa mediassa käydään kiivasta keskustelua siitä, missä järjestyksessä kananmunat tulisi käyttää, jotta kenno säilyttäisi mahdollisimman hyvin tasapainonsa.

   Reply
5. Missä on helppo tavata muita nuoria? Oon alaikäinen, joten en pääse baareihin yms. joten oisko ehdotuksia, missä alaikäinen urheilullinen tyttö vois tavata uusia ihmisiä? Totta kai tiedän, että missä vain voi tavata uusia tuttuja, vaikka kaupan kassalla, mutta ajattelin nyt enemminkin kunnon paikkoja. Mulla ei ole kunnon bilesuhteita ja kavereiden kautta en oikein myöskään pysty.

   Reply
6. Missä kuljimme kerran on puitteiltaan suuri elokuva, mutta se ei pysty pitämään kasassa tarinaansa. Vaikka elokuvassa on hienoja kohtauksia, ne jäävät irtonaisiksi, eikä osa niistä vie juonta eteenpäin laisinkaan. Elokuvaan, joka jo kulkee monella vuosikymmenellä ja laajan henkilökaartin saattamana, olisi pitänyt löytää kiintopiste.

   Reply
7. Mie en sille mitään voi suru uruss taas niin kiire venaan toki taaimmaist mun hyräilyt vaan melankolist slaavilaist iltapala muille suille elantoni aamiaist jou, vain ja ainoastaan muistan mun .

   Reply
8. – Kyllä se mun kädessäni oli, mutta kun ei ollut aikaa katsella sitä. Itseäkin sitten kiinnosti jälkeen päin, sillä ainahan puuaapisesta puhuttiin, Aune Rulja muisteli. Mari Laesterä tunsi kylmiä väreitä. Hän oli poikennut Kostiakodille lukemaan iäkkäille asukkaille viikon lehtiä.

   Reply